Seuramme jäsenet ovat perinteisesti tehneet riistanhoitotyötä omatoimisesti sekä talkoilla.
Riistanhoidolla pyritään toimimaan riistan ja sen elinmahdollisuuksien hyväksi auttamalla riistaa vaikeiden aikojen yli ja vähentämään kantaa heikentäviä tekijöitä.
Seuramme tärkeimmät riistanhoitotyöt ovat:
hirvien, jänisten, metsäkauriiden, ym. eläinten ruokinta talvella
riistapeltojen tekeminen; kasveina mm. rehukaali ja naattinauris
nuolukivien laittaminen metsään ( n. 10 - 20 kpl/vuosi)
pienpetojen pyyntilaitteiden valmistaminen ja pyyntikurssien järjestäminen
joidenkin riistaeläinten metsästyksen sääntely kiintiöillä ja rauhoituksilla
telkänpönttöjen valmistus ja kiinnitys
yhteinen kettu- ja ilvesjahti
Vuosia jatkunut riistanhoitotyö on taannut myös saalista kaikkina aikoina. Riistanhoidollisilla toimenpiteillä toteutetaan riistan kestävää kehitystä myös tulevaisuudessa.
Riistapelto
Riistanhoitotöistä huolehtii hirviporukka riistanhoitojaoston vetäjän johdolla, ks. yhteystiedot. Riistanhoitotalkoista ilmoitetaan Lapin Kansan Seuratoimintaa -palstalla ja Ajankohtaista-sivulla.
Nuolukivet kelpaavat hyvin hirville ja pitävät ne poissa valtateitten varsilta.
Seuran jäsenet ovat osallistuneet riistanhoitoyhdistyksen järjestämiin pienpetopyyntikilpailuihin varsin tuloksellisesti.
Seura on hyvittänyt jäsenilleen oman seuran alueella saaliiksi saadusta ketusta tai supikoirasta 40 e/eläin ja minkistä 5 e/eläin.
Riistaeläinten lisäksi kaikkia eläimiä pyritään auttamaan vaikeina aikoina. Siitä esimerkkinä seuraavaa:
Todellinen harvinaisuus meidän leveysasteillamme kuvattiin pääsiäisenä, 4.4.1999. Alla kuvassa on väsynyt liejukana, joka viihtyi jonkin aikaa vieraanamme. Veimme linnulle tavallista linnunruokaa ja vettä ja ne näyttivät sille kelpaavan. Lintu oli kovin arka, joten annoimme sen olla rauhassa. Päivän makoiltuaan lumesta sulaneen männyn juurella lintu jatkoi matkaansa levänneenä ja ravittuna.
Liejukana
Nuolukivien laitossa
Vanhat vastatkin uusiokäyttöön
Lounas näytti maistuneen
Kurjet
Seuran jäsenet ovat olleet aktiivisia ketunpyytäjiä seuran alkuajoista lähtien. Hannes Hirvaskari pyyti kettuja Petäjäisen ympäristöstä 50- ja 60-luvuilla. Yllä olevassa kuvassa hän esittelee ensimmäistä saalistaan nuoremman poikansa Esan kanssa. Saaliiksi tuli useita kymmeniä otuksia. Nahat parkittiin ja hän neuloi osasta nahkoja makuupussin, jossa köllötteli parina kesänä Tenolla käydessään. Joku Kemiläinen hatuntekijä sai kuulla isosta ketunnahka parttiasta ja tarjosi niistä sellaisen hinnan, että sai ne, mukaan lukien mainittu makuupussi.
Yllä olevassa kuvassa myöhemmin Esan aljokettuna ollut Mikko. Mikolla oli tapana karkailla ja se löytyi yleensä Saarelan kanatarhasta. Seuraavana päivänä kyläkaupassa oli kananliha halpaa.
Tourusen Jorman pientopetosaalista keväältä 2013
Komea tumma kettu v. 2022